Ja sitten asiaan. Taas sosiaalisessa mediassa kohistaan, kun muutama homofobinen höyrypää on päättänyt lähteä sotajalalle homouden tyrkyttämistä vastaan: Hetero Pride Finland. Tämä sorrettu heterokansa lähtee siis yhtenä rintamana puolustamaan oikeuksiaan heidän elintilaansa hamuavia homoja, vihreitä, ulkomaalaisia, kasvissyöjiä ja ihanvittukaikkia vastaan. Viholliskuva on helppo laatia: se käsilaukku toisessa ja homo toisessa kädessä kulkeva "kakkaluukun paukuttaja" on siihen syyllinen. Ennen ei tuollaisia ollut, vaan mies oli mies, nainen oli nainen ja lapset tehtiin pirtin sohvalla lauantai-iltana saunan jälkeen. Nih!
Tämän ryhmän jäsenten logiikka hipoo huikeudessaan suomalaista poliittista päätöksentekoa. He näyttävät pelkäävän jotain mystistä voimaa yhteiskunnan taustalla, joka ajaa homoutta ja homouden agendaa eteenpäin. Gay Pride on heidän mielestään (tottakai) täysin saatanasta, homojen pitäisi mennä "takaisin kaappiin" ja pitää "mieluummin turpansa kiinni". Osaa porukasta näyttää siis vain puhtaasti ärsyttävän ihmisten erilainen seksuaalinen suuntautuminen.
Eräs homoseksuaali kirjoitti ryhmän sivuille hyvin argumentoidun perustelun sille, miksi tällaista kulkuetta tarvitaan. En tiedä sammutetaanko bensalla liekkejä, mutta kirjoituksessa on pointti. Gay Pride näyttäytyy monien silmiin irvokkaana freakshow'na, ja herättää ulkopuolisissa paljon vastenmielisyyttä. Vai mitä mieltä voi olla siitä, että tasa-arvoista avioliittolakia argumentoidaan kulkueessa megafoniin sanoilla "ettekste vittu tajuu?!?!?1!1!1!?" Sanojana oli tottakai hyvinkin stereotyyppinen kimeä-ääninen homoseksuaali. Sen voi rinnastaa siihen, että karjalalippispäiset lihavat miehet vyölaukkujen, sandaalien ja valkoisten sukkien kanssa lähtisivät barrikadeille heterouden puolesta.
Gay Priden tulisi uudistua irvokkaasta friikkigalleriasta, ja osoittaa että suurin osa homoseksuaaleista on aivan tavallisia ihmisiä, eivätkä suinkaan käytä nahkastringejä tai rekkamiehen varusteita arkena. Tapahtuma on kuitenkin suurin homoseksuaalisuuden näyteikkuna, ja nykytapahtuman antama kuva herättää hyvinkin voimakkaita vastareaktioita. Vaikka homoja vihataan ja tullaan vihaamaan aina, tarpeeton provosointi on vain lapsellista, ja vaikeuttaa homojen yhteiskunnallisten ja sosiaalisten ongelmien korjaamista.
Homojen näkyvyys televisiossa on kaksiteräinen miekka. Toisia ärsyttää liiallinen (stereotyyppisen) homouden tunkeminen televisioon, mutta esim. Salkkarit käsittelee homoutta todella asiallisesta näkökulmasta. Tietoisuuden lisääntyminen on hyvä asia, mutta jos käsilaukkuglitterkynsilakkahomoutta hierotaan naamaan, en ylläty voimakkaan homofobisista äänenpainoista.
Seksuaalisuutta käytetään liikaa raja-aitana. Homohan ei voi olla kenenkään heteron kaveri (ainakaan samaa sukupuolta olevan) kanssa. Ei vaan voi. Saattaa esimerkiksi saunaillassa tulla yllätys takaapäin, koska homothan eivät pysty hillitsemään seksuaalista vinoutumaansa...
Mitä jos keskusteltaisiin asioista niin, ettei omaa seksuaalista suuntautumistaan ylikorosteta, luoda sille stereotyyppinen julkikuva ja/tai pidetä ainoana oikeana, vaan tunnustettaisiin ihmisten yhdenvertaisuus yksilöinä, ei homogeenisinä (pun intended) ryhminä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti