Miksi minä olen mustavalkoinen?

"Kaikki parhaat, kaikki naiset ne on Turuust!"

Perjantaina pääsen lähes neljän kuukauden piinasta, kun XX Pitsiturnaus pyöräyttää TPS:n kauden käyntiin. Tämän jälkeen luvassa on harjoitusmatsi Euroopan parasta seuraa, Pietarin SKA:ta vastaan ja European Trophyn lohkopelejä. Kauden ensimmäinen pelimatkani suuntaa 6.9. pelattavaan Tappara-TPS-peliin.

Moni haluaisi kysyä, miksi. Miksi minä, keskiuusmaalainen opiskelija, kannatan turkulaista jääkiekkoseuraa, ja olen valmis sijoittamaan siihen satoja euroja vuodessa? Miksi seuraan jokaista peliä jota pystyn, vaikka turpaan tulisi niin, että heikompaa hirvittää? Miksi minä saan vahvoja tunnereaktioita niinkin henkisesti ja fyysisesti kaukaisesta asiasta kuin HC Turun Palloseura?

Historiani TPS-kannattajana on jo lähes kymmenvuotinen. Tarkkaa kannattajuuden alkuaikaa en osaa arvioida, mutta ensimmäinen sysäys kohti nykytilaa oli parhaaseen lapsuudenystävääni tutustuminen toisella luokalla. Hänen sukulaisiaan on pelannut TPS:ssä ja toiminut taustaorganisaatiossa, esimerkiksi nykyinen urheilutoimenjohtaja Ari Vuori. Karvain urheilumuisto lapsuudestani on 9-vuotiaana koettu karvas tappio, kun Oulun Kärppien puolustaja Ari Vallin ratkaisi mestaruuden TPS:ää vastaan jatkoajalla keväällä 2004.

Minulle kannattajalle suurimman fiiliksen herättää kuuluminen porukkaan. Tai vielä enemmän kuulumattomuus niihin yleisimpiin porukoihin (esimerkiksi Jokereiden, HIFK:n ja HPK:n kannattajat). Sytyn eniten silloin, kun vierashallissa omilleni buuataan raivoisasti heidän astellessaan jäälle. Joskus tämän asetelman päätteeksi poistun voittajana tuhansien vastustajien keskeltä, joskus häivyn vitutuksen kourissa, kun vastustajan maalilaulu soi päässä ja kenttätapahtumat muistuttivat meikäläisen sählymatsia pikkuveljeä vastaan. Kyse on siis eräänlaisesta "mun kaverit on parempia kuin sun kaverit" -asenteesta, varsinkin kun TPS-kannattajuudesta saa sikaa vieläkin tuttavilta.

Penkkiurheilulajina jääkiekko on täydellinen. Sopivasti vauhtia, fyysisyyttä, taitoa ja näyttävyyttä. Suomalaisissa jäähalleissa tunnelma on todella tiivis, ja välillä pienimmissäkin halleissa tunnelma on loistava lokakuunkin runkosarjaväännöissä. Tähän yhdistettynä esimerkiksi kevään 2010 finaalisarjamuistot HPK:ta vastaan, 90-luvun kilpailu Jokereiden kanssa tai HIFK:n brändi, jonka peilikuva TPS on, ja fiilis ei paljoa paremmaksi muutu. "Kuningaslaji" jalkapallo on minulle aivan liian flegmaattista, vaikka seuraankin arvokisojen ratkaisupelit ja Turun paikalliskamppailut, eivätkä muutkaan joukkuelajit pääse lähellekään sitä intensiteetin ja teknisyyden tasapainoa, mitä jääkiekko edustaa.

Jokainen ihminen tarvitsee elämäänsä jotain, mikä tuo iloa pimeisiin, suomalaisiin syysiltoihin. Toisille se on urheiluharrastus, toisille dokaus, toisille tietokonepelit, toisille irtosuhteet ja toisille jotain aivan muuta. TPS:n pelipäivä on minulle mahdollisuus irtautua hetkeksi arjesta ja istahtaa television tai tietokoneen ääreen tai jäähallin istuimelle, ja katsoa kun minun porukkani taistelee 60 minuutin ajan voitosta toista porukkaa vastaan. Vaikka se voi kuulostaa typerältä, ja perusidealtaan varmasti onkin, se tauottaa arkeani ja tekee elämästäni paljon kokemusrikkaampaa. Jos elämäsi on tylsää, mene lätkämatsiin ja valitse puolesi. Lupaan, että opit nauttimaan siitä hetkessä.

On vain yksi, meidän Tepsi!

Miksi minä Tahdon?

Huhhuh, pitäiskö mennä Hunksien sivuille tutkailemaan fiiliksiä?

Olen allekirjoittanut Tahdon 2013 -kansalaisaloitteen. Tynnyrissä eläville tiedoksi: aloite kannattaa sukupuolineutraalia avioliittoa. Ei sinäänsä sen kummallisempaa, ainoastaan vihittävien sukupuolet voivat olla samoja.

Mutta... Silti lähes puolet kansasta vastustaa aloitetta. Itsessään hyvin marginaalinen asia, joka koskee vain noin 0,5-2 prosenttia väestöstä (riippuen tutkimuksesta) on noussut koko kansan puheenaiheeksi. Asia herättää hyvin vahvoja mielipiteitä, ja perusteluja haetaan milloin Raamatusta ja milloin itselle sopivasta tieteellisestä tutkimuksesta. Vielä väitetään ettei toisten ihmisten yksityiselämä kiinnosta...

Miksi minä kannatan? Lähdetään liikkeelle laajalti myönnetystä oletuksesta: homo on homo eikä muuksi muutu. Aslan ry tai Päivi Räsänen voi protestoida ihan rauhassa. Vaikka homous olisi lääketieteellinen häiriö (millaiseksi sitä ei ole todistettu), homo ei siitä "parane" ja kykenee joka tapauksessa elämään normaalia elämää. Miksi siis kieltäisimme homoilta yhden elämän tärkeimmistä peruspilareista; oikeuden mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa?

Uskontonäkökulmasta asia hankaloituu: islam, kristinusko ja juutalaisuus pitävät homoseksuaalisuutta yksiselitteisesti syntinä. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa uskonnon ei kuitenkaan tule vaikuttaa lainsäädäntöön. Ja ennen kuin kommenttiosaston uskikset innostuvat: ihmisoikeudet eivät ole ainoastaan kristillinen arvo, vaan ihmisen lajityypillisen moraalikoodiston tuotos, joka takaa lajin kyvyn selviytyä. Lainsäädännön tulee perustua uskontoneutraalille moraalille, järjelle ja tieteelle. Uskontoneutraalilta kannalta ei ole mitään pätevää moraalista syytä olla kannattamatta sukupuolineutraalia avioliittoa.

Sukupuolineutraali avioliitto loukkaa yhtä paljon avioliittoa kuin homoseksuaalinen parisuhde tavallista parisuhdetta. Monet heterot menevät naimisiin ties kuinka heppoisin perustein ja monta kertaa, mutta mikään heteroseksuaalin teko ei taida olla niin kauhistuttava kuin kahden miehen tai naisen välinen, elinikäinen rakkausavioliitto ilman hyväksikäyttöä, väkivaltaa tai syrjähyppyjä. Minun logiikkaani tämä ei mahdu, mutta moni vastustaa sukupuolineutraalia avioliittoa juuri tällä pyhyysargumentilla. Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa avioliitto on vain juridinen sopimus, vaikkakin romanttinen ja kaunis sellainen.

Pakko myöntää, onhan aviomiehen tai -vaimon elämä välillä melko annelista. Miksi siis päästäisimme homot pälkähästä tuhansia vuosia vanhojen kirjojen tai ennakkoluuloisten asenteiden perusteella? Perkele, minä tahdon aviohelvetin kaikille, oppivatpahan arvostamaan kavereitaan, työelämää ja vapaa-aikaa!

Viinan perkele

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen ilmaisi tahtonsa nostaa alkoholin hintaa ja vaikeuttaa sen saatavuutta, sillä suomalaiset juovat hänen mielestään aivan liikaa. Hänen logiikkansa mukaan tämä vähentäisi alkoholin haittoja Suomessa, kuten kieltolakikin silloin aikoinaan. Eikun hetkinen...

Otetaanpa syyniin alkoholistit, kohderyhmä jota kohtaan nämä toimenpiteet tarkoitetaan, mikäli en aivan väärin käsittänyt. Ministeri Huovinen on kummallisen naiivi ajatellessaan, että alkoholistia kiinnostaisi ollenkaan addiktionsa kohteen hinta. Voin kertoa, että ei kiinnosta. Niin kauan kun alkoholia myydään edes vartti päivässä, alkoholisti ostaa. Tai jos ei myydä, niin haetaan Virosta tai hankitaan pimeänä. Alkoholin hinnan nosto heikentäisi myös alkoholistien perheiden taloutta entisestään, ja täten kurjistaisi vielä lisää perheenisän tai -äidin sairauden todellisten uhrien asemaa. Alkoholisti on valmis vaikka varastamaan lapseltaan saadakseen viinaa, eikä siinä veronkorotukset paljoa paina.

Muutos koskisi suurimmalta osin kohtuukäyttäjiä, jotka jo nyt juovat vastuullisesti Euroopan kalleinta alkoholia. Suomalainen alkoholikulttuuri on siirtymässä humalahakuisuudesta kohti eurooppalaista nautiskelutapaa, ja ministeri tahtoo rankaista siitä koko kansaa. Jälleen kerran hyvin mielenkiintoinen tulokulma. Suomalaiset häpeävät vieläkin kollektiivisesti viinanhuuruista menneisyyttään lähes yhtä syvästi kuin saksalaiset toista maailmansotaa. Tämä näkyi jo (edellisen) kieltolain taustoissa. Jos toistamme melkein sata vuotta sitten tehdyt virheet, edessä on paljon pimeää viinaa, salakuljetusta, vakavia terveyshaittoja ja kuolemia. Kohtuukäyttö loppuisi ja väärinkäyttö lisääntyisi entisestään alkoholin ollessa "kielletty hedelmä". Lisäksi turismi kärsisi tappioita, kun oluen hinta ravintoloissa kipuaisi lähes 10 euroon, yli todella monen ihmisen kipurajan.

Ministeri Huovinen vaikutti SuomiAreenalla vielä tolkulliselta naiselta, joten toivon tämän olleen vain ääneen ajattelua ja keskustelunavaus. Jos ei ollut, niin pyydän arvon ministeriä elämään hetken ihan oikeaa elämää ja vaikka tutustumaan alkoholismiin sairautena. Sen jälkeen ministeri Huovinen voisi tajuta, ettei alkoholin saatavuus tai hinta todellakaan kannusta ryyppäämään Suomessa, edes nyt. Alkoholin liikakäytön syy piilee syvemmällä suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa, eikä sille ole olemassa tämänkaltaisia helppoja ratkaisuja.

Kirkon kriisi ja Räsäsen Päivi

Tällä viikolla on taas kohahtanut. Räsäsen Päivi on puhunut lauantaina. Puheessa on mainittu abortti, homot, eutanasia, hedonismi, ateismi, lain suhde Jumalan sanaan ja monta eri kohtaa Raamatusta. Heti aluksi voin esitellä teille pari, tässä tilanteessa hyvinkin sopivaa ja iskevää kohtaa kyseisestä kirjasta:

"Miestä ei ole luotu naisesta vaan nainen miehestä, eikä miestä luotu naisen takia vaan nainen miehen takia." (1. Kor. 11:7–8)

"Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä." (San. 9:13)

Noniin, lopetetaas tämä helppo mätkiminen yksittäisillä Raamatun lauseilla. Ennen kuin kommentoin enempää, on varmaankin soveliasta kertoa omat lähtökohdat kommentointiin. Olen agnostinen ateisti, joka erosi kirkosta pääsiäisviikolla tänä vuonna. Sysäyksenä rajan yli toimi kaveri, joka tulosti eroilmoituksen koulussa. Sitä ennen olin syksyyn 2011 asti enemmän tai vähemmän agnostinen kristitty. Olin jopa isosena ja kokemukseni kirkosta ovat positiivisia, ja mielestäni kirkolla on tärkeä rooli uskovien ihmisten yhteisönä. Arvoiltani olen melko jyrkkä liberaali, ja mielestäni naisen oikeuden aborttiin tai sukupuolineutraalin avioliiton tulisi olla itsestäänselvyys, eikä kiistakappale vuoden 2013 Suomessa, yhdessä maailman sivistyneimmistä yhteiskunnista.

Päivi Räsänen on poliitikko, josta kukaan ei pidä, vaikka hän puhuisi kuinka kiltisti. Hän on 54-vuotias kristillisdemokraatti ja viidesläinen, tyypillinen "kotirouva joka luulee tietävänsä kaikesta kaiken". Räsäsen älykkyyttä en lähde kiistämään, lääkäriksi eivät ennenkään idiootit päässeet opiskelemaan. Maailman muuttumisen ja sekularisaation takia Räsäsen kristinuskoon perustuvat moraalinäkemykset ja arvot, esimerkiksi homouden kipu ja ihmisen moraalin tyhjyys, ovat yhä enemmän marginaalissa ja yhä enemmän kummeksuttavia keskimääräisen suomalaisen silmissä. Eihän puolet kansasta usko edes siihen, että Jeesus olisi Jumalan poika, saati ylösnousemukseen, taivaaseen tai lopun ajan tapahtumiin.

"Tieteellinen todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti, että homoseksuaalisuus on psykoseksuaalisen kehityksen häiriö. Ne, jotka väittävät homouden olevan luonnollinen "terve" seksuaalinen variaatio, mitätöivät perhetutkimuksen todistusaineiston poliittisista syistä." -Päivi Räsänen

Mitä Räsänen sitten tekee väärin? Laukoo mielipiteitään julkisesti ja sumeilematta. En ole vieläkään saanut pohdittua, ovatko nämä ulostulot Räsäseltä suunniteltuja provokaatioita, vai erilaisen todellisuuskäsityksen takia suusta pudoteltuja sammakoita. Kristillisdemokraatit saivat esimerkiksi legendaarisen Homoillan jälkeen tuhat uutta jäsentä, ja Räsäsen puheet ovat hyviä puhuttelemaan voimakkaasti uskovia taakseen, mikä saattaa kosiskella esimerkiksi Keskustaa äänestäviä lestadiolaisia. On otettava myös huomioon, että pelkästään lestadiolaisliikkeen piirissä elää arviolta noin 50 000 nuorta, eli potentiaalista äänestäjää. Viime eduskuntavaaleissa Kokoomus sai 599 138 ja Kristillisdemokraatit 118 453 ääntä. Kristillisdemokraattinen puolue tuskin houkuttelee liberaaleja kristittyjä äänestäjikseen, joten puoluetta on luotsattava pari piirua äärikristillisempään suuntaan. Se tekee politiikasta viihdyttävämpää, mutta myös pelottavaa, sillä Suomessa pääsee viiden prosentin puolueen puheenjohtajana sisäministeriksi.

Monet kristityt kaverini tulevat vuorotellen jeesustelemaan (pun intended) sillä, kuinka tyhmää on erota kirkosta Päivi Räsäsen vuoksi. Olen heidän kanssa täysin samaa mieltä aiheesta. Jottei minun tarvitse sanoa tätä kaikkialla, kirjoitan tämän tähän tarpeeksi isolla, jotta jokainen ymmärtää:

Kirkosta eroaminen kohujen jälkeen ei johdu Päivi Räsäsestä tai hänen lausunnoistaan. Eroakirkosta.fi-sivuston palvelussa yleisimmiksi syiksi kerrotaan uskon puute, kirkollisvero tai kirkon väärät arvot (liberaalius/konservatiivisuus)

Tätä faktaa tukee myös tutkimustiedot, joissa vuonna 2011 Jeesuksen ylösnousemukseen uskoi 36%, Jeesuksen jumalalliseen alkuperään 41% ja Jeesuksen toiseen tulemiseen 28% suomalaisista. Joka kohdassa pudotusta vuodesta 1999 oli noin 30 prosenttiyksikköä - siis alle 12 vuodessa. Tähän ei Päivi Räsäsen toiminta paljoa vaikuta, vaikka hän onkin todella hyvä kampanja kirkkoa ja kristinuskoa vastaan.

Kirkosta eroaminen kohun jälkeen johtuu seuraavasta tapahtumaketjusta: 

"Räsänen väitti homoutta sairaudeksi ja vastusti esiaviollista seksiä Raamatun nojalla."
tai
"Veroilmoitus tuli, siellä eriteltiin myös kirkollisvero."
tai
"Kristillisissä yhteisöissä on hyväksikäytetty lapsia."
tai
"Nyt on kristillinen juhlapyhä."
eli yleisesti:
"Uskonto on otsikoissa tai muuten ajankohtainen."
--------------->
"Minähän olen muuten kirkon jäsen, vaikka en usko mihinkään mitä se Hesburgerin kerrosaterian pahvijuttu kaulassa höpöttävä horisee. Kaste ja vihkiminenkin oli vain tapa."
--------------->
"Aika monihan on nyt eronnut ja se on kuulema todella helppoa."
--------------->
"Noin, nyt minä en kuulu enää organisaatioon jonka arvoja en tunnusta, enkä maksa vuosittain satasia siihen kuulumisesta."

Minun mielestäni Päivi Räsänen on älykäs ihminen, jolla on hölmö maailmankuva. Minua kyseinen maailmankuva ei muuten haittaisi, mutta kun sen varjolla tehdään politiikkaa, jolla halutaan rajoittaa toisten ihmisten oikeuksia ja johdetaan suomalaista eduskuntapuoluetta. En halua rajoittaa kenenkään sananvapautta, enkä siksi toivo kristillisdemokraattien kieltämistä uskontopuolueena, mutta uskontoon perustuva poliittinen toiminta on oksettavaa. Maalliset ja hengelliset asiat erikseen. Ja kaikkien uskontojen on oltava samanarvoisia, uskoit sitten Jeesukseen, Buddhaan, Kungfutseen, Lentävään spagettihirviöön tai et mihinkään.